Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:595515 kpl

Taustaa

Ensin on ollut opetustyön ohessa herännyt kiinnostukseni oppimista haittaaviin aistitoiminnan ongelmiin, jotka liittyvät näkö-, kuulo- ja kehonhahmotukseen. Niiden tutkimus (Valtonen) on selvittänyt mm. sen, että useampia hahmotusongelmia saattaa esiintyä samalla henkilöllä.  Niiden vuoksi opiskelu ja oppiminen voi olla kovinkin työlästä. On myös ilmennyt, että oppimisen haasteet eivät välttämättä liity pelkästään yleisen aivotoiminnan poikkeavuuksiin (esim. kehitysvammaan) tai epäedullisiin ympäristötekijöihin. Niinpä oletin, että todennäköisesti jokin fysiologinen seikka olisi näiden ilmiöiden taustalla.

Vuoden 2003 loppupuolella sain tietää dos. Tapani Rahkon tutkimustyöstä tasapainoaistin parissa, mistä olen erityisen kiitollinen Hero ry:n monipuoliselle tiedotustoiminnalle. Se täydensi siis aikaisempia tietoja ja omia havaintojani näkö-, kuulo- ja kehon hahmotuksen häiriöistä, jotka näyttävät olevan tärkeimpiä oppimista ja keskittymistä sekä käyttäytymistäkin haittaavia tekijöitä. Oma työni englannin ja ruotsin kielen opettajana yläluokilla oli hyvä näköalapaikka näiden ilmiöiden seuraamiseen yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Arvokasta tietoa on kertynyt myös tavatessani erilaisia oppijoita ja heidän läheisiään eri tilaisuuksissa. Samalla tavalla antoisaa on ollut vaihtaa ajatuksia terapia- ja kuntoutustyötä tekevien henkilöiden kanssa.

Sydämellinen kiitokseni dosentti Tapani Rahkon asiantuntemukselle ja kokemukselle vuosikymmenien ajalta. Hänen uraauurtava tutkimus- ja lääkärintyönsä on tuottanut paljon kiinnostavaa ja hyödyllistä tietoa hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta, jota oli kylläkin perinteisesti tutkittu lähinnä huimausoireiden aiheuttajana. Dos. Rahkon tutkimus asentohuimauksen vaikutuksesta silmää ohjaaviin lihaksiin paljasti sen, että tasapainoaisti vaikuttaa tavalla tai toisella aistitoimintaan. Tämän taustatekijän olinkin olettanut löytyvän aikanaan jostakin. Olen käyttänyt dos. Rahkon lisäksi myös muiden tutkijoiden (mm. Lempertin ja Epleyn) testaus- ja asentohoitomenetelmiä oman asentohoitotekniikan kehitystyön lähtökohtina.

Tärkein syy siihen, että aloin kehitellä asentohoitotekniikkaa, syntyi siitä ristiriitaisesta tilanteesta, jossa edellä mainitut tekniikat aluksi saivat aikaan hyviä tuloksia, mutta jo runsaan vuoden päästä ne aiheuttivat monenlaista vaivaa. Oletukseni oli, että asentohoitotekniikkaa hiomalla sillä voisi saada aikaan pysyvämpiä, myönteisiä hoitotuloksia. Näin on tapahtunutkin suurelta osin. Ihmiskeho on opettanut samalla senkin, mitä rajoituksia asentohoidon onnistumisella on ja miten herkkä tasapainoaistin mekanismi on, sekä mitä muita toimenpiteitä tarvitaan tasapainoaistin hoitamiseksi. Niinpä vanhojen asentohoitotekniikkojen lähes kaikki "palikat" on täytynyt koota uudestaan. Lisäksi perinteinen nimityskin "hyvänlaatuinen asentohuimaus" ei enää sopinut oireistoille, jotka alkoivat hahmottua tasapainoaistiin liittyviksi parempien asentohoitokokemusten myötä. Sen vuoksi käytän tällä sivustolla nimitystä "tasapainoaistin toimintahäiriö" ja sen lyhenteenä TT-häiriö yhdistellen siihen omalla tavallani eri tahojen tutkimus- ja kokemustietoja.  

Näillä sivuilla tulevat esille tasapainoaistin ja sen hoidon moninaiset vaikutukset eri aistien hahmotukseen sekä kehon muuhun fyysiseen ja psyykkiseen toimintakuntoon sekä terveyteen. Yhdistelen niihin eri tahojen (mm. AD/HD -keskuksen, Jyväskylän Yliopiston ja Niilo Mäki Instituutin, biofyysikko Peter Ferreiran, tohtori Ron Rosedalen) kokemus- ja tutkimustietoja. Näiden avulla on pääteltävissä eri neurobiologisten kehityshäiriöiden (esim. dysfasian, lukihäiriön, AD/HDn) tai muiden kehon toimintapuutteiden, terveysongelmien tai sairauksien yhteyksiä tasapainoaistin toimintaongelmiin, vaikka näitä tutkimuksia tehtäessä tai niiden tuloksia analysoitaessa ei ollut mahdollista selvittää tai osoittaa tätä yhteyttä. On ollut kiinnostavaa ja antoisaa tarkastella tätä ilmiötä monilta eri näkökulmilta, sellaisiltakin, joilla ei ole vielä olemassa systemaattista tutkimusta. Toiveeni on, että mahdollisimman moni voisi saada tästä vihjeen tasapainoaistinsa hoitamiseksi.

Lisäksi toivon, että ihmistutkimuksen ammattilaiset kiinnostuisivat tutkimaan tätä ilmiötä yhteistyössä. Nykytekniikan avulla olettaisin olevan mahdollista tutkia myös tasapainoaistia tarkemmin, jotta nähtäisiin mahdolliset suuremmat rakenteelliset poikkeavuudet, joiden oletan liittyvän kehon hankalimpiin oireistoihin. Samalla voisi tarkemmin tietää, millaiset asentohoidon liikesarjat sopisivat parhaiten näille henkilöille.

Seuraava 1 Tasapainoaistin rakenne