4.4 Diagnosoituja neurobiologisia oireyhdistelmiäAD/HD, autismi, Asperger, dysfasia, dysleksia (lukihäiriö), Touretten syndrooma ja lievä kehitysvammaisuus sisältävät keskittymiseen, käyttäytymiseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen, kognitiivisiin taitoihin ja kehon muuhun toimintaan liittyviä häiriöitä tai puutteita, joihin nivoutuu eriasteisia aistien hahmotusongelmia. Sekä tutkimuksen (Valtonen Riitta. 2009) että kokemustiedon perusteella sukupuolierot ovat selkeästi huomattavissa siten, että erityisesti laaja-alaisimpia, vaikeimpia oireyhdistelmiä on enemmän pojilla kuin tytöillä. Viidestä lapsesta, joilla on kehityksessään selviä, laaja-alaisia viiveitä, poikia on keskimäärin neljä. (Valtonen) Nämä kehityksen viiveet jo nelivuotiailla ennakoivat ongelmien pitkäkestoisuutta ja vaikutusta myös koulusuoriutumiseen, esim. lukemiseen, kirjoittamiseen ja matematiikkaan. TT-häiriön moninaiset vaikutukset kehon toimintaan antavat luontevan selityksen em. oireistoille. Sukupuolierot näkyvät monissa muissakin tilastoissa, joissa miehet/pojat ovat yliedustettuina niiden synkemmissä luvuissa. On siis ilmeistä, että poikien/miesten tasapainoaistin toiminnassa on keskimäärin enemmän häiriöitä kuin tyttöjen/naisten. Eräs todennäköinen syy tähän on mm. poikien/miesten suurempi koko, jonka vuoksi tasapainoaisti rasittuu keskimääräistä enemmän. Muut luonto-äidin tarkoitusperät ovat vain arvailtavissa: esim. raskausaikana poikalapsi on yhteydessä äitinsä kehon aineenvaihduntaan, jossa saattaa olla sellaisia tekijöitä, jotka häiritsevät keskimäärin enemmän poika- kuin tyttölapsen kehitystä. Voihan olla, että ihmisen selviytyminen luonnossa on vaatinutkin toiselta sukupuolelta sellaisia ominaisuuksia, joita tämä ilmiö on aiheuttanut. Katso Seuraava 4.5 Oireiden vaihtelusta |