20 Tasapainoaistin ja TT-häiriön hoitotekniikan kehitys v. 2005 alkaen

Tässä luvussa kuvaan sitä, miten ja miksi tasapainoaistin hoito on kehittynyt sellaiseksi kuin sitä tällä sivustolla esittelen. Tämä on ikäänkuin jatkoa "taustaa" –luvulle.

Asentohoitotekniikan kehittelyä voi verrata salapoliisin työhön. Kun on ollut kyse melko pienen elimen hoitamisesta liikesarjoilla, niiden kallistumien ja kiertojen hiominen on edennyt muutamien asteiden tarkkuudella sekä hoitorytmin testaaminen sekunnin, jopa puolen sekunnin tarkkuudella. Tämä prosessi on ollut melko hidas sen vuoksi, että on täytynyt testata yksi muutos kerrallaan, jotta sen vaikutuksesta on saanut varmuuden ennen seuraavaa muutosta. Jos muutos ei ole ollut toivottu, on ollut palattava taaksepäin. Edestakaisliikettä on aiheutunut siitäkin, että muutokset kallistuksissa ja kierroissa on täytynyt testata eri hoitorytmeillä ja päinvastoin. Tämä kaikki on ollut tarpeen, koska asentohoidon liikkeiden muotoa saati rytmiä on ollut vaikea päätellä yksiulotteisista kuvista tai edes luonnollista kokoa olevasta 3D-mallista, vaikka ne ovat antaneetkin osviittaa. Hyvän hoitotuloksen tunnistaminen vaatii käsitystä siitä, miten tasapainoaisti vaikuttaa kehoon. Edelleenkin on mahdollista, että asentohoitojen liikesarjoihin voi tulla muutoksia. Korostan sitä, että parhaan mahdollisen hoitotuloksen saaminen voi tarkoittaa pieniä henkilökohtaisia muunnelmia tässä esitetyistä liikesarjoista.

Vuoden 2004 alkupuolella uteliaisuuteni vei minut dosentti Tapani Rahkon vastaanotolle, josta alkoi monivaiheinen, opettavainen ja loppujen lopuksi onnekas tapahtumaketju. Ensiksikin halusin saada selville, miten asentohoito voi vaikuttaa suhteellisen terveeseen ihmiseen, jolla on vain muutama lievä oire, jotka dos. Rahkon mukaan voisivat liittyä tasapainoaistiin. Omalla kohdallani ne olivat korkeanpaikankammo ja se, että autossa lukeminen oli vaikeata. Näiden lisäksi saatoin huomata, että asentohoito poisti joitakin pieniä ongelmia (ajoittainen huono yöuni) ja paransi yleistä hyvinvointia.

Asentohoito vaikutti aluksi monella tavalla edullisesti. Runsaan vuoden (vasemman vaaka- ja yläkaaren) asentohoidon jälkeen sain kuumeisen korvakäytävän tulehduksen kesällä 2005. Pian sen jälkeen tuli suola-aineenvaihduntahäiriö (natriumin ja kaliumin), joka vaati aluksi sairaalahoitoa. Seuraavien viiden kuukauden ajan vaivasivat "mystiset" oireet, jotka olivat samantapaisia, mutta lievempiä kuin aluksi. Lukemattomien verikokeidenkaan jälkeen näiden oireiden pitkittymiseen ei löydetty varsinaista syytä terveydenhuollon keinoin, eikä myöskään parannuskeinoa.

Lopulta eräs erikoislääkäri löysi poikkeavan tuloksen, joka paljasti huomattavasti kohonneen kortisoliarvon, mutta ei siihen eikä pitkittyneisiin oireisiin löytynyt varsinaista syytä. Kokeilin akupunktiohoitoa, joka auttoi jonkin verran. Lopulta muidenkin henkilöiden huonot asentohoitokokemukset auttoivat epäilemään, että silloisessa asentohoitotekniikassa oli jotakin vikaa ja että omassakin oireilussani voisi olla kyse hoitamattomien kaarikäytävien aiheuttamista ongelmista. Hoitoa vailla olivat olleet kaikki oikean puolen kaarikäytävät ja vasemman puolen takakaari.

Loppusyksyllä  2005 laajensin asentohoidon oikean puolen vaaka- ja yläkaariin. Sitten muutaman viikon kuluttua aloitin myös molempien takakaarien liikesarjat. Tämä oli se onnellinen käännekohta, joka paljasti tasapainoaistin hoidon mahdollisuudet. Noin kaksi kuukautta siitä, kun olin aloittanut kaikkien kaarikäytävien asentohoidot, kortisolin eritys oli normalisoitunut ja "mystiset" oireet hävinneet. Nämä kokemukset opettivat siis erään tärkeän edellytyksen asentohoidon onnistumiseksi: hoida kaikki kaarikäytävät, jotta liikesarjat eivät ärsytä enempää hoitamattomia osuuksia. Ensimmäisen vuoden ristiriitaiset kokemukset saivat minut kiinnostumaan asentohoitotekniikan kehittämisestä, jotta myönteiset hoitotulokset voisivat muuttua pysyvämmiksi pitemmän päälle. Sen lisäksi halusin selvittää tarkemmin aineenvaihdunnan toimintamekanismeja  

Vuoden 2006 aikana aloin ymmärtää paremmin ihmiskehon hormonierityksen ja aineenvaihdunnan toimintaa kokonaisuutena. Neste-suola-aineenvaihdunnan osalta tätä edesauttoi biofyysikko Peter Ferreiran tutkimukset ja sokeri-rasva-aineenvaihdunnan osalta tri  Ron Rosedalen tutkimukset. Kun näihin yhdisti sekä huonot että hyvät asentohoitokokemukset, ihmiskehon palapelin palaset alkoivat loksahtaa paikalleen. Vähitellen keräsin palasia vieläkin suurempaan palapeliin. Niitä löytyi väestö- ja vuorovesi-tilastoista sekä prof. Heikki Nevanlinnan teoksesta Avaruussää. Auringosta tuulee.(2006)

Vuoden 2007 aikana selvitin em. tilastotietojen avulla tarkemmin, miten ihmiskeho reagoisi (pääasiassa) Kuun aiheuttamiin painovoimakentän vaihteluihin. Oli kyllä olemassa perimätietoa Kuun mahdollisista vaikutuksista monella elämän alueella: metsänhoidossa, maanviljelyssä, puutarhanhoidossa ja myös ihmisen terveydessä ja hyvinvoinnissa. Nykyäänkin ensiaputyössä toimivat tietävät, että täyden kuun aika on yleensä vilkkaampaa kuin muulloin. Aloitin sivutoimisen asentohoito-opastuksen, kolme ensimmäistä vuotta vapaaehtoistoimintana.

Vertasin v. 1987 – 2005 väestötilastoja ja Hammerfestin vuorovesitilastoja. Niissä näkyvät  Kuun vetovoiman vaikutukset meren pintaan ja Maan magneettikenttään. Väestötilastojen mukaan 932 299 suomalaista kuoli v. 1987 – 2005 välillä. Tilastoissa olivat kuolemantapaukset laskettuina päivää, kuukautta ja vuotta kohti sekä 20 vuoden ikäryhmiä kohti (0-19; 20-39; 40-59; 60-79 sekä yli 80 –vuotiaat). Väestötilastojen vaihteluiden säännönmukaisuudet olivat niin selkeitä, että kiinnostuin vertaamaan niitä vuorovesitilastoihin Hammerfestista samalta ajanjaksolta 1987 – 2005. Vaikka nämä tilastot sisältävätkin vain kuolemantapauksia, on syytä olettaa, että niiden vaihtelu heijastaa vaihtelua myös elävien ihmisten toimintakunnossa, hyvinvoinnissa ja terveydessä.

Katso LIITE VI Korkeimpien nousuvesien kuukausikeskiarvot v. 1987 - 2005

Koko suomalaisen väestön osalta, kuolemien määrä päivää ja kuukautta kohden vaihteli vuoroveden vaihtelun mukaan niin tarkasti, että tilastopylväät ovat lähes identtiset. Tämä suhde on selkein vanhemman, yli 60-vuotiaiden väestöryhmässä, johon kuului 770 000 ihmistä.

Katso LIITE II Väestötilastot 1987 - 2005. Kuolemantapaukset päivittäin, kuukausittain, ikäryhmittäin.

Sen sijaan nuoremmissa ikäryhmissä (noin 120 000 alle 60 v. ihmistä) kesä- ja heinäkuussa kuolemia sattui eniten. On ilmeistä, että näissä ryhmissä olivat kyseessä lähtökohdiltaan heikoimmat, sairaimmat ihmiset sekä ne, jotka olivat alttiimpia kohtalokkaille onnettomuuksille. Heidän kehoaan todennäköisesti häiritsee voimakkaampi TT-häiriö kuin keskimäärin vanhimpien ikäluokkien ihmisiä, jotka ovat lähtökohtaisesti terveempiä ja omaavat siis parempikuntoisen tasapainoaistin.

Katso LIITE III Väestötilastot 1987 - 2005. Alle 60-vuotiaat

Prof. Heikki Nevanlinnan teoksen avulla selvisi monta seikkaa, jotka olivat jääneet askarruttamaan mieltäni.  Aurinkotuulen voimakkuudessa ja määrässä on vuosittaista tilastollista säännönmukaisuutta: ne ovat keskimääräisesti yleisimpiä ja voimakkaimpia kevät- ja syyspäiväntasauksien tienoilla, siis maalis- ja syyskuun loppupuoliskoilla. Mielenkiintoinen seikka on se, että toistaiseksi tuntemattomasta syystä heinäkuussa sattuu voimakkaita magneettimyrskyjä melko usein.

Katso LIITE VII Maan magneettikentän häriöisyyden vaihtelu kuukausittain

Kahden samanaikaisen rasitustekijän yhteisvaikutus selittänee nuorempiin ikäluokkiin kuuluvien heikkojen yksilöiden kohtalon: loppusyksyn ja talven rasitusten jälkeen he eivät ehdi toipua, kunnes seuraava magneettinen häiriö iskee jo maaliskuussa ja kuolemantapaukset lisääntyvät siitä aina heinäkuuhun saakka alle 60-vuotiaiden joukossa.

Prof. Nevanlinnan mukaan aurinkotuuli saa voimansa Auringossa tapahtuvista roihupurkauksista ja koronan massapurkauksista. Niistä syntyviä magneettimyrskyjä on tilastollisesti eniten auringonpilkku-maksimien aikoihin keskimäärin noin 11 vuoden välein. Ne ovat sattuneet suurin piirtein vuosikymmenten vaihteisiin 1900-luvulla ja 2000-luvan alussa. Auringon aktiivisuuteen liittyy muutakin vaihtelua. Koko 1900-luvun ajan lisääntyivät ja voimistuivat Auringon roihupurkaukset ja koronan massapurkaukset, jotka olivat tilastollisesti voimakkaimmillaan 1980- ja 1990 -luvuilla niiden koko mittaushistoriassa.

Katso LIITE VIII Magneettisen avaruussääindeksin vuosivaihtelu (aa) 1844 - 2006 ja auringonpilkut

Useimmat kuolemantapausten maksimikuukaudet sijoittuvat auringonpilkkumaksimien tuntumaan. 1980 ja 1990-luvuilla ja vielä 2000-luvun alussa syntyneet saattavat olla tasapainoaistinsa, terveytensä ja hyvinvointinsa suhteen jossakin määrin muita huonommassa asemassa. Nuoremmatkin ikäluokat voisivat hyötyä TT-hoidosta siten, että he pystyisivät suojautumaan magneettisilta häiriöiltä paremmin ja elämään terveempinä pitempään.

Vuosien 2008 - 2009 aikana asentohoitokokemukset opettivat lisää siitä, miten herkkä mekanismi tasapainoaisti on. Kävi ilmi, että asentohoitojen tietynlainen järjestys on yhtä tärkeä kuin asentohoitojen liikkeet. Tämä tarkoittaa sitä, että samansuuntaiset kaarikäytävät hoidetaan peräkkäin. Samasta syystä oikea-vasen -järjestys vaihdetaan jokaisessa liikesarja- parissa joka kerta. Siten asentohoitojen järjestyksestä on tullut symmetrinen, mikä voi vähentää liikesarjojen ärsytystä vastapäisiin kaariin. Liikesarjojen keskinäinen järjestys vakiintui seuraavanlaiseksi: ensin yläkaaret, sitten takakaaret ja viimeksi vaakakaaret, joiden liikesarja on vähemmän raju. Liikesarjojen rytmiä hienosäädettiin. Asentohoidon aloitusvaiheissa liikesarjojen hoitojärjestys pysyi ennallaan.

Asentohoitokokemusten myötä ilmeni se, että myös nivelten asentovirheitä täytyy hoitaa. Nyt asentohoidolla voitiin hoitaa lihaksia korjaamaan vääristyneitä liikeratojaan, mutta nivelten liikeradat jäivät ennalleen. Tämä aiheutti ristiriidan liikeradoissa, joissa sekä lihasten että nivelten pitäisi pystyä tekemään yhteistyötä. Tästä seurasi se, että tasapainoaisti yritti lihaksia jännittämllä saada nivelet korjaamaan vääristyneitä liikeratoja. Tästä syystä alkuperäiset lihasjännitys- ja muut oireet usein palasivat ja ilmaantui muitakin ikäviä oireita. Onneksi on keino ratkaista tämä ongelma käyttämällä  kalevalaista jäsenkorjausta. Se, mikä korjaa nivelten asentoja, tehostaa asentohoidon vaikutusta ja tasapainoaistin toimintaa.

Vuosina 2010 – 2011 kokeilut liikesarjojen rytmin parissa jatkuivat. Vähitellen pysähdykset lyhenivät ja kaikki liikesarjat muuttuivat yhtäjaksoisiksi ja nopeammiksi. Liikesarjojen asentoja hienosäädettiin edelleen. Liikesarjojen keskinäinen järjestys ei muuttunut. Jatkoin asentohoito-opastuksia toiminimellä. Taukoliikkeet otettiin käyttöön.

Vuosien 2012 – 2013 aikana tauko-ohjelmaa kehitettiin. Vain pieniä, mutta tärkeitä muutoksia tehtiin liikesarjoihin. Silmälasien tärkeys tasapainoaistin hoidossa tajuttiin. Olettamus siitä, että tasapainoaistin rakenteellinen erilaisuus on syynä vaikeimpiin TT-häiriöihin, minkä vuoksi tarvitaan todennäköisesti myös henkilökohtaisia muunnelmia asentohoitoon.

Vuosina 2014 -2015 joitakin muutoksia tehtiin taka- ja yläkaarien liikesarjoihin. Asentohoidon liikesarjojen opastusvideo otettiin käyttöön YouTubessa v. 2015.

Vuosina 2016 – 2018 asentohoidon pienillä (mutta edelleen tärkeillä) muutoksilla on pyritty lyhentämään liikkeiden kiertosäteitä. Samasta syystä kaksi apuvälinettä on otettu käyttöön: vaakakaarien liikesarjaan pään ympärille panta, jossa on kaksi erikokoista "tyynyä" ja yläkaarien liikesarjaan jakkara. Opastusvideo päivitettiin kaksi kertaa (v. 2017 ja 2018).

Vuonna 2019 -2020 liikesarjoissa tapahtui pientä hienosäätöä ja taka- ja yläkaarien keskinäinen hoitojärjestys muuttui. 

Seuraava Teemasivut 1-38