Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:379071 kpl

Teemasivu 15

TT-häiriö, TP-hoito ja esiintymisjännitys

Esiintyäkseen näyttämöllä ihmiskehon täytyy hallita aika monta asiaa. aivojen täytyy muistaa ja hallita asiasisältö ja/tai sarja toimintoja suunnitelman mukaan tai improvisoiden. Kehon asennon ja silmien, pään, käsien ja jalkojen liikkeiden ei pitäisi näyttä levottomilta sekä puheen ja ääntämisen pitäisi olla sujuvaa ja selkeää.

Ilmeisesti on olemassa luonnonlahjakkuuksia, mutta useimmat esiintyjät tarvitsevat ammattilaisen koulutusta astuakseen suuren yleisön eteen. He ovat tavallisesti jonkin verran jännittyneitä ja hermostuneita, mutta adrenaliini ei pilaa esitystä vaan tavallisesti parantaa sitä. Mitä suurempi yleisö ja vaativampi esitys on, sitä todennäköisempää on, että jännitys ja hermostuneisuus saattaa halvaannuttaa esiintyjän, jolla on vähän kokemusta, mutta myös sen, joka on taistellut liiallisen adrenaliinin kanssa kerta toisensa jälkeen. Tätä stressiä voisi helpottaa hoitamalla tasapainoaistia.

TT-häiriö saattaa tehdä vaikeaksi toisen ihmisen silmiin katsomisen, puhe- ja hengityslihasten hallinnan, löytää jotakin sanottavaa tai keskittyä siihen, mitä muut sanovat. Änkyttäminen voi myös saada tuntemaan itsensä ujoksi ja epävarmaksi, vaikka juttelisi tuttavien kanssa. Sen vuoksi sosiaaliset taidot eivät pääse kehittymään, jos tapana on vältellä muiden seuraa. Tämän vuoksi voi altistua kiusatuksi tulemiselle ja/tai syrjään joutumiselle tai –vetäytymiselle koulussa tai työelämässä.

On luonnollista välttää rasittavia tilanteita, joita tuntuvat noloilta tai vaikeilta hallita ja joissa saattaa joutua tahtomattaan naurunalaiseksi. Kuitenkin jonkin verran esiintymisharjoitusta on hyödyllistä saada elämää varten ja sen vuoksi koulussa jotkut oppilaat saattavat kokea erittäin ahdistavaksi esim. esitelmän, yms. pitämisen luokan edessä. Kaikesta päätellen on melko paljon hyviä syitä hoitaa TT-häiriötä ja varmistaa, että yhä useammat voisivat vapaammin ilmaista itseään sen sijaan, että välttelisivät ihmiskontakteja, jotka joka tapauksessa kuuluvat ihmisen perustarpeisiin. Seuraava luettelo sisältää yleisimpiä esiintymispelkoon liittyviä kokemuksia:

  • äänen tai raajojen vapina
  • hiljainen, monotoninen, kireä tai ”huutava” ääni
  • hikoilu, punastuminen
  • katsekontakti yleisöön puuttuu
  • levoton liikehdintä seistessä tai istuttaessa
  • sisällön hallinnan vaikeus
  • takeltelu / vuorosanojen unohtaminen
  • unihäiriöt ja paniikki ennen esitystä
  • kasvojen lihasten hallinnan vaikeus
  • äänihuulten väsyminen ja krampit
  • hengityslihasten hallinnan vaikeus