Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:379090 kpl

Teemasivu 33

TT-häiriö, TP-hoito  ja mielenterveys

Yhtä varmasti kuin "terve sielu tarvitsee terveen ruumiin", tasapainoinen mieli tarvitsee tasapainoisen kehon. Terve tasapainoaisti vakaassa kehossa tekee mahdolliseksi sen, että esim. synnytään terveinä, kasvetaan, kehitytään, puhutaan, kirjoitetaan, luetaan, ajatellaan, opitaan ja työskennellään ilman suurempaa hankaluutta selkeästi toimivien aistien ja aivojen avulla. Joka tapauksessa on tärkeää tukea lapsen itsetuntoa antamalla myönteistä palautetta pienehköistäkin saavutuksista.

TT-häiriön vuoksi on ihmisiä, jotka tuntevat, että pystyisivät saamaan aikaan enemmän kuin mitä saavat aikaan. Heidän täytyy käyttää paljon energiaa ja aikaa päästäkseen alkuun ja/tai saavuttaakseen jotakin melko vaatimatonta, johon he eivät ole tyytyväisiä. Aikuistuessaan he tulevat tietoisiksi, mitä muut ihmiset, (vanhemmat, opettajat, työnantajat, jne.) odottavat heiltä. Sekä onnistumisia että epäonnistumisia tarvitaan antamaan realistinen kuva siitä, mihin pystytään.. On ilmeistä, että toistuvat ristiriidat tavoitteiden, toiveiden ja saavutusten välillä koettelee henkistä terveyttä. Heitä syytetään usein laiskuudesta, vastuuttomuudesta, jne. Lukemattomat riittämättömyyden kokemukset heikentävät todennäköisesti itseluottamusta.

Mitä enemmän TT-häiriö rasittaa aivoja ja kehoa, sitä huonommin pystytään sietämään ulkoista stressiä, vaikka se loppujen lopuksi vaatisikin kohtalaisen pieniä ponnistuksia, joista masennuksen ristiaallokossa keho ja aivot eivät pysty selviytymään. Tähän mielentilaan voi saada lohtua päiväunelmoinnista, joka on eräs tapa välttää ponnistelua ja paeta epäonnistumisia, mutta saattaahan se antaa aivoille ja keholle aikaa palautua. Joten masennus- ja passiivisuuskauden jälkeen voi tulla aktiivisempi, iloisempi vaihe. Keholla ja aivoilla ei kuitenkaan saata olla tarpeeksi energiaa kovinkaan suunnitelmalliseen toimintaan ennen seuraavaa masennusvaihetta.

Ahdistunut mieliala syntyy usein silloin, kun on vakavia ristiriitoja henkilön oman todellisen elämän ja tietoisuuden välillä siitä, mitä on oikein ja mikä on väärin. Epävakaan kehon voi olla vaikeaa pitää yllä itsehillintää tilanteissa. joissa tarvitaan kärsivällisyyttä ja harkintaa. Keho toimii liian nopeasti ennen kuin aivojen tietoinen hallinta ehtii estämään sen.  Syviä katumuksen, syyllisyyden ja ahdistuksen tunteita aiheutuu kyvyttömyydestä hallita ja välttää äkkipikaisia, sanallisesti ja/tai fyysisesti hyökkääviä reaktioita, jotka saattavat tahattomasti tuhota henkilösuhteita. Ehkäpä voimakkainta syyllisyyttä syntyy       perhesuhteissa, jossa jokaisen pitäisi varmistaa jäsenten turvallisuus eikä loukata heitä. 

Voimakkaat ahdistavat pelontunteet (jotka liittyvät esim. sairauteen, väkivaltaan, tulipaloon, varkauksiin, menetyksiin, kuolemaan, jne.) voivat saada yliotteen henkilöstä, jonka kosketus- ja tunneaisti on yliherkkä TT-häiriön vuoksi ja kenties jo aikaisempien ikävien kokemusten kuormittama. Toipuakseen vastoinkäymisistä ja/tai niiden pelosta tarvitaan terapiaa ja TP-hoitoa, jotta aistitoimintaa voidaan rauhoittaa.

Vaikeissa mielenterveyden häiriöissä keholla voi olla taipumus pitäytyä pakonomaiseen käyttäytymiseen ja toimintaan. Sen avulla (esim. toistuvalla käsien pesulla tai tulen sytyttämisellä) yritetään epätoivoisesti estää tai poistaa jotakin pelottavaa, likaista, tauteja tartuttavaa tai epämiellyttävää. Aistiharhat saattavat vääristää henkilön ajatusmaailmaa niin paljon, että em. toimintaan tulee käsky joltakulta muulta. Aivot ovat kadottaneet yhteyden  kehoonsa ja aistiensa hallinnan ja ne toimivat nyt sattumanvaraisesti.