Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:595522 kpl

4.5 Oireiden vaihtelusta

Kun pohditaan fyysisten tai psyykkisten vaivojen tai sairauksien (esim. kausiflunssien ja kevät- tai kaamosmasennuksen) ilmaantumista, lisääntymistä tai pahentumista vuoden sisällä, vuodenaikojen mukaan, selittävänä tekijänä on usein pidetty luonnollisen valoisuuden vaihtelua tai säätilojen vaikutusta. Niillä on väistämättä oma merkityksensä. Korkeilla leveysasteilla kaikki elollinen ja siten myös ihmiskeho on joutunut koetukselle kylmyyden ja pimeyden lisäksi myös magneettikentän voimakkuuden/häiriöisyyden vuoksi. Sen aiheuttaa planeettamme magneettisen navan läheisyys ja aurinkotuulen mukanaan tuomat sähköiset hiukkasvirtaukset. Lisäksi Kuun vetovoiman vaikutus Maan magneettikenttään lisääntyy säännöllisesti syksyä kohden ollen voimakkaimmillaan lokakuusta helmikuuhun. Aurinkotuulen aiheuttamia magneettimyrskyjä on keskimäärin eniten syys- ja kevätpäiväntasausten aikoihin.

Katso 5.2 Maan magneettikenttä

LIITE II Väestötilastot 1987 - 2005. Kuolemantapaukset päivittäin, kuukausittain, ikäryhmittäin: kaikki ikäryhmät sekä yli 80-vuotiaat ja 60 - 79 vuotiaat

LIITE III Väestötilastot 1987 - 2005. Kuolemantapaukset päivittäin, kuukausittain, ikäryhmittäin: alle 60-vuotiaat ja 0 - 19, 20 - 39 ja 40 - 59 vuotiaat

LIITE VI Korkeimpien vuorovesien kuukausikeskiarvot 1987 - 2005 Hammerfestin mittausaseman mukaan

LIITE VII Maan magneettikentän häiriöisyyden vaihtelu kuukausittain

Luonnolla on ollut keinonsa, jotta ihminenkin on selviytynyt siellä kylmän kauden läpi. Se on tarkoittanut aikoinaan myös sitä, että luonto on karsinut heikoimmat, jotta ravintoa riittäisi vahvemmille varmistamaan lajin jatkuvuuden. Nyt kun ruokaa riittää useimmille, näin ei tarvitsisi enää tapahtua, mutta luonnon kiertokulku etenee samaan tapaan. Syksyn edetessä magneettinen häiriöisyys lisääntyy ja tasapainoaisti reagoi siihen. Se jännittää lihaksia, kohottaa adrenaliinia, joka nostaa veren sokeria, jota insuliini varastoi kehoon rasvaksi. Insuliini laskee veren sokeria kovalla kädellä ja adrenaliini saa taas kehon hakemaan lisää sokeria, jne. Tämä elintoimintojen kiihtyminen on siis ollut tarkoituksenmukaista vararavinnon ja rasvakerroksen hankkimiseksi, jotta kylmästä, niukan ravinnon kaudesta selvittiin. Lisäksi adrenaliini hidastaa ruoansulatusta.

Ankaran talven jälkeen ihmisten täytyi ponnistella alkukevään läpi niukan ravinnon turvin, jota hankittiin pääasiassa kalastamalla ja metsästämällä varsinkin, jos sato pelloilla ja metsissä oli ollut huono esim. hallan vuoksi. Syys-talvikauden rasittamat, heikoimmat ihmiset eivät välttämättä selvinneet kevätpäivän tasauksen tienoille sattuvasta magneettisesta koettelemuksesta, jonka aiheuttaa aurinkotuuli. Sen seurauksena erilaiset, lievätkin tartuntataudit saattoivat olla kohtalokkaita.

Syys-talvikausien kuormitus on edelleen olemassa ja se tarkoittaa myös sitä, että erityisesti TT-häiriön rasittamien ihmisen vastustuskyky heikentyy herkimmin ja erilaiset tartuntataudit lisääntyvät. Näiden ihmisten kohdalla on olemassa riski, että vastustuskyky ei välttämättä vahvistu sairastamalla esim. flunssia toistuvasti, vaan adrenaliini-kotisoli-kuormituksen vuoksi kehoon voi jäädä piilevä tulehdustila. Väestötilastot eivät kerro pelkästään ihmisen elinkaaren päättymisestä keskimäärin eri kuukausina, vaan myös vaihtelusta fyysisessä ja psyykkisessä jaksamisessa, toimintakunnossa tai muusta oireilusta eri-ikäisillä ihmisillä.

Eräs esimerkki pohjoisten alueiden magneettisen häiriöisyyden todennäköisestä vaikutuksesta  tasapainoaistiin ja ihmiskehon toimintakykyyn  on  ns. Jokkmokk-ilmiö. Siinä on kyse poikien selvästi huonommista oppimistuloksista Pohjois-Suomessa ja koko Barentsin merta ympäröivällä alueella. Tämän ilmiön todennäköisimpänä syynä on pidetty kulttuuri- ja ympäristötekijöitä, joilla on toki osuutensa. Katso 5.2 Maan magneettikenttä ja sen vaihtelut

Oireilu lisääntyy kahden viikon tai neljän viikon välein: esim. päänsärky, huono uni tai unettomuus, masennus, ahdistuneisuus. Kuun vetovoima vaihtelee säännöllisesti, voimistuen kahden viikon välein ja vaikuttaa Maan painovoimakenttään. Sen vuoksi tasapainoaisti häiriintyy; sitä voimakkaammin mitä pahempi TT-häiriö on.

Säännöllinen oireilu kuten edellä, mutta voimistuu loppusyksyllä ja talvella, jolloin Kuun vetovoima on voimakkaimmillaan.

Aamuoireilu: esim. huimaus, pahoinvointi, ruokahalun puute, aamuärtymys, väsymys/vaikeus herätä riittävästä unesta huolimatta, koska tasapainoaistin ohjauskyky pettää, kun keho nousee ylös oltuaan pitkään makuuasennossa. Makuuasento itsessään on voinut olla tasapainoaistille hankala. Oireita voivat pahentaa muut rasitustekijät kuten raskaus, nopea kasvuvaihe, korkea ikä.

Useamman haitallisen tekijän yhteisvaikutus voi tehdä tilanteen ylivoimaiseksi tasapainoaistille, jonka toiminnassa on puutteita. Edellä mainittujen lisäksi ilmanpaineen vaihtelu, alipaine/ylipaine, oleskelu/työskentely tärisevällä alustalla tai tärinää aiheuttavan laitteen tai koneen lähellä, säteilyä aiheuttavien laitteiden lähellä (myös infrapuna) voivat aiheuttaa ikäviä tuntemuksia, jotka jatkuessaan saattavat aiheuttaa vakavampiakin terveyshaittoja.

Em. vaihtelu on syytä pitää mielessä terveystutkimuksissa, jotka mittaavat vaikkapa veren sokeri- tai rasva-arvoja. Ne saattavat vaihdella eri aokoina, vaikka esim. ravintotekijät eivät muuttuisi. 

Jos kiinnostut vertaamaan Nurmijärven ja Sodankylän observatorioiden mittausarvoja, ota huomioon, että samaan mittaustulokseen Sodankylässä tarvitaan kaksi kertaa suurempi häiriö kuin Nurmijärvellä, koska Sodankylässä magneettikenttä on keskimäärin korkeampi. (Nevanlinna Heikki. 2006.)

Mittauslaitteet voi kalibroida, mutta ei ihmiskehoa, joka reagoi tasapainoaistinsa kautta sen mukaan miten hyvin tai huonosti se toimii.

Seuraava 5 Tasapainoaistiin vaikuttavia tekijöitä